FELIZ NAVIDAD!

Hienoinen jouluhässäkkä se ehti tännekin rauhan ja leppoisuuden tyyssijaan. Silloin ei ole aikaa istuskella tietokoneen ääressä, vaan tukka hulmuten juostaan supermercadossa etsimässä lanttuja ja puuroutuvaa riisiä. Kumpaakaan ei löytynyt. Kaikesta huolimatta saimme tänne ihanan joulun enkelikulkueineen ja kinkkuineen.

Tänne asti piti tulla ymmärtääkseni sen, että joulua voi viettää ihan rennostikin. Aattoaamun voi aloittaa vaikka biitsillä. Ja vielä kun kello 12 Joulurauhanjulistuskin jää väliin, ei minuuttiaikataulusta kannata ottaa paineita. Parasta joulua taitaa olla läheisten seura ja se, kun yömyöhään sytyttää kynttilän, lukee jouluevankeliumin ja vain istuu ja nauttii joulun tunnelmasta.

TYTTÖJEN ILTA

Tyttöjen illassa voi tapahtua kaikenlaista, voi vaikka joulupukki hurauttaa mopolla ohi ja napata tarakalle. Täällä macho-kulttuurin syntykehdossa on hyväksi toisinaan naisten kesken lähteä hupailemaan, jottei suomalainen tasa-arvo pääse kokonaan unohtumaan. Täällä muun muassa ravintolassa ruoka tuodaan aina ensin miehelle. Ilmastosta johtuen en tiedä, kumpi heikoille jäille ensin menisi..

Ystäväni Taijan kanssa karautimme Cabareten kylään chillailemaan ja nauttimaan leppoisasta illasta. Ohjelmaan tietysti kuului hedelmäsmoothieita idyllisissä intialaistyyppisissä vaunuissa. Keskustelimme kaikesta ja myös siitä, miten ihmeessä elämä on meidät heittänyt tänne maailman kolkkaan. En olisi tosiaan vuosi sitten arvannut, että nyt elelen kookospuiden katveessa. Elämässä täytyy tehdä valintoja, eikä niitä kukaan muu toisen puolesta tee. Istuskelen nyt täällä jazzia kuunnellen ja blogiani naputellen. Sen sijaan voisin tietysti painiskella Stockmannin ruuhkassa tuhansien muiden joululahjaostot viime tippaan jättäneiden seassa. No, ei sekään nyt hullumpaa olisi!

VUOSISADAN SYNTTÄRIT

Enpä olisi uskonut vielä 28-vuotiaana, millaiset juhlat minulle järjestetään! Show alkoi jo edellisenä iltana, kun sain Paljon onnea vaanin säestyksellä lahjaksi leivontakoneen. Selvä merkki siitä, että leipomuksilleni on kysyntää. Siinä hötäkässä meinasi kakkupohjakin palaa uuniin.


Aamuvarhaisella heräsin hentoiseen koputukseen makuuhuoneemme ovella. Sitä seurasi raikuva onnittelulaulu sekä vieraamme lahjojen ja valtaisan aamupalatarjottimen kanssa. Oli kahvia, appelsiinimehua, koristeltua kaurapuuroa, voileipä runsaine päällisineen sekä Fazerin suklaata! Kiitos Taijan ja apukokkien! Ai-jai, mitä hemmottelua!

Ja mitä sitten tapahtuikaan: Paikallinen merengue-bändi saapui kitaroineen, haitareineen ja quiroineen! Soittajat virittäytyivät terassille soittamaan, ja me villiinnyimme tanssimaan. Taisi hurahtaa tunti jos toinenkin siinä tanssiessa.
Bändin laulaja tanssitti meitä naisihmisiä ja opetti meille merenguen ja bachatan askelia. Taisimme myös keksiä ihan uusia tyylejä tanssia lattareita.

Kun hikipisarat otsalla alkoivat muodostaa noroja, pulahdimme uimaan. Bändi seurasi perässä altaan reunalle. Naapuritontin rakennustyöt taisivat seistä koko päivän, kun haitilaismiekkoset keskittyivät seuraamaan, mitä meillä tapahtuu ja jammailivat mukana.

Kun jokainen lihas oli jo tanssimisesta muusina, laskettiin soittajat kotiin ja pidettiin siestaa. Illalla järjestettiin vielä viralliset synttärijuhlat, jonne naapurin Emi oli leiponut makoisan juusto-suklaakakun. Päivän päätteeksi juhlakalu oli väsynyt mutta onnellinen. Huh, mitkä synttärit! Millaisetkohan ovat 30-vuotisjuhlani, kun nämä jo olivat täydelliset!?

MENOA JA MEININKIÄ

Talomme on täyttynyt elämästä, kun ystävämme Taija, Kimmo, Petra ja Sami saapuivat vieraaksemme. Hauska piristys meille, jotka olimme jo lähes urautuneet ´tavalliseen arkeemme´. Vieraamme ovat oikeita vesipetoja ja lähes jatkuvasti uima-altaassa tai meressä. Aktiivisia päiviä siis tiedossa.

Kuin turistioppaat konsanaan, yritämme antaa vieraillemme kattavan ja realistisen kuvan elämästä täällä. Maanantaiaamu uimarannalla kuulemma päihittää palaverissa istumisen. Vähän syömistä, shoppailua ja sightseeingiä väliin. Ja illalla taas pulahdetaan täysikuun valossa uimaan.

EI IHMINEN ELÄ PELKÄLLÄ VAALEALLA LEIVÄLLÄ

Nyt on monta päivää mennyt niin, etten ole ehtinyt ajatuksiani luettavaan muotoon naputtaa. Olemme hartaasti valmistautuneet vastaanottamaan kauan odotettuja vieraitamme. Niitä meille saapuu kahdessa erässä: ensimmäinen lasti tänään, toiset jouluaattona.

Ihanat vieraamme, perhe Uusikumpu, toivat tullessaan kuvassa näkyviä tuotteita. Mikä suloinen, hapan maku onkaan jälkiuunileivässä! Ja kunnon suomalaista salmiakkia vastapainoksi täältä saataville hedelmäkorvikkeille. Kaikkein hauskinta on se, että yleensä minä olen ollut Suomi-tuliaisten vievänä osapuolena. Nyt tiedän, kuinka sydäntä lämmittävää on saada tuliaisina näitä kaivattuja herkkuja! Eikä tässä vielä kaikki: huomenaamulla keitämme kunnon Juhlamokkaa, ja pääsemme vertailemaan miten dominikaanien oma ylpeys, Santo Domingo, pärjää suomalaisen kilpailijansa kanssa.

FLORA JA FAUNA: osa Flora

Tropiikin kukat ovat minulle vielä melko tuntemattomia. Ainut tunnistamani kukkalaji on joulutähti, joka täällä kasvaa suurina pensaina. Muitakin täällä luonnossa kasvavia kukkia huomaan nähneeni suomalaisissa kodeissa huonekasveina. Tutuilta näyttävät, nimiä vain en tiedä.

Sitten vähän informatiota muista saarellamme kasvavista kasveista ja kasviksista, lähinnä hedelmistä. Niitä saa tuoreeltaan kaupoista ja tienvarsikojuista. Tarjolla on erityisesti banaaneja, appelsiineja, mandariineja ja ananaksia. Lisäksi täällä saa halvalla avokadoja, mangoja, meloneita, papaijoita ja kookoksia. Ainoat hedelmät, jotka liikkuvat Suomen hinnoissa, ovat omenat. Eivät taida omput olla tämän ilmastovyöhykkeen lellikkejä.

Omasta puutarhastani sen verran, että satoa on jo saatu! Paprikat maistuvat parhailta, kun ne on itse omin pikku kätösin kasvattanut. Tomaatin taimet odottavat siirtoa suurempiin purkkeihin. Niiden satoa saadaan vielä odottaa. Salaatin kylvän ehkä helmikuussa, kunhan sadekausi on ohi. Appelsiini-, lime- ja sitruunapuuni ovat vantteria ja kasvavat hyvin. Valitettavasti kaikesta rakkaudesta ja huolenpidosta huolimatta vaalimani mango ja avokado siirtyivät autuaammille kasvumaille. Mutta, banaanipuuni voivat mainiosti. Ei täällä maassa ainakaan vitamiininpuutostaudin pitäisi iskeä!

SUNNUNTAI PÄIVÄ PARATIISISSA

Tunnin ajomatkan päässä meiltä sijaitsee hieno ja suosittu biitsi "Playa Grande" (=suuri ranta). Paikka on upea, mutta etenkin viikonloppuisin se on tupaten täynnä auringonpalvojia. Sen sijaan kivenheiton päässä Playa Grandesta on pieni, idyllinen, autio uimaranta, jolle olemme antaneet nimen "Playa Pequeña" (=pieni ranta). Siellä ei koskaan ole juuri ketään muita kuin me. Tälläkin kertaa vain muutama surffari kauempana ulapalla.

Tämä koskematon pala luontoa on juuri sellainen, millaiseksi täydellinen uimaranta aina kuvitellaan: valkoista kuumaa hiekkaa, turkoosin väristä vettä, huojuvia palmuja pullollaan kookoksia, aurinko paahtaa kirkkaansiniseltä taivaalta ja hienoinen merituuli puhaltelee leppeää viilennystä. Ajan- ja paikantaju häviää, ja kokonainen päivä hujahtaa kuin hetkessä.

Siellä mekin maatamöllötimme eilisen päivän. Välillä pulahdettiin aaltojen syliin, välillä hörpittiin kookosvettä suoraan pähkinästä. Joku ystävällinen musta mies ilmestyi jostakin, kiipesi puuhun, ja toi meille pähkinät.



Hienoa huomata, että saareltamme löytyy vielä koskematonta rantaa. Toivotaan, etteivät amerikkalaiset isorikkaat tule aivan heti nostureineen ja kuorma-autoineen rakentamaan jätti-luxus-condominiumeja idylliseen piilopaikkaamme.

Paluu arkeen alkoi jo heti paluumatkalla, kun autostamme puhkesi rengas. Kaikeksi onneksi onnettomuus tapahtui hiukkasta ennen autokorjaamoa, joten saimme vararenkaan puhjenneen tilalle käsiämme sotkematta. Tai no, taisi siellä mustien miesten seassa ahertaa yksi valkoinenkin..

PALJON ONNEA SUOMELLE!

Tänään on vähän ikävä kotomaata. Kuvittelen itseni seuraamassa partiolaisten soihtukulkuetta ja sen jälkeen nenä kiinni televisiossa linnan kutsuja vahtaamassa. Jälkimmäinen ei ole kovin vaikeaa: nettitv:n kautta päivällä seurasin, kun Tarja kätteli vieraitaan. Monenmoisia ilmestyksiä tänäkin vuonna. Kyllä Tanja Karpela (en nyt muista tämänhetkistä sukunimeä)taas säväytti! Hieno puku, tukka ja meikki trendikkäästi ysäriä. Olikohan Anna Abreu tekaissut mekkonsa itse??

Aioimme järjestää tälle illalle suuret pidot. Suureellisista suunnitelmista huolimatta emme ole sen kummemmin juhlineet itsenäisyyttämme. Kynttilä palaa ja siniristilippu liehuu verhotangossa. Ehkä meille suomalaisille sopii, että sulkeudumme tänne neljän seinän sisään. Eivät nuo "ulkomaalaiset" kuitenkaan ymmärtäisi, miltä meistä tänään tuntuu!

ELÄMÄ TÄÄLLÄ ON YHTÄ JUHLAA (ainakin joulukuussa)

Eilen juhlimme kolme vuotta täyttävää Valentinoa. Pidoissa oli kakkua, ilmapalloja, mekastusta, meininkiä ja melkoinen liuta lapsia. Täkäläiset lastenjuhlat eroavat kotimaisista siinä, että kemuissa tarjotaan viiniä, ja juhlat kestävät iltamyöhään.

Tänään on Valtsun äidin Emin syntymäpäivä, ja vien hänet kahvittelemaan meren rantaan ihanaan kahvilaan. Huomenna juhlistamme Suomemme syntymäpäivää, ja omaan juhlapäiväänikään ei ole kuin vähän toista viikkoa.

Ja sen jälkeen juhlista jaloin, kauan odotettu joulu!

TURISTIKAUSI VIRALLISESTI ALKANUT

Saaremme pohjoisrannikko on saanut vieraakseen läjäpäin uusia loma-asukkeja. Ruotsiakin kuulee enemmän kuin yleensä. Suomalaiset aurinkomatkaajat taitavat tulla vasta kuun puolessa välissä. Tosin, oheisen kuvan roskat tuskin ovat skandinaavien jättämiä. Ollaan siellä pohjolassa sentään sen verran valveutuneita.

Täällä ei roskaamisesta piitata. Roskiksia ei juuri löydy, ja monet heittävät jätteensä kadulle, pusikkoon, mereen, minne vain. Mitään ei myöskään kierrätetä. Vähän hirvittää lyödä samaan säkkiin lasit, muovit, paperit, metallitölkit, kompostijätteet ja pahviset pakkaukset. Dominikaanit eivät stressaa siitä, millä ei ole välittömiä vaikutuksia heidän elämään. Täkäläisten ehkä viimeinen huoli on maapallon tuhoutuminen.

TULE JOULU KULTAINEN

Niin se vain vaihtuu marraskuu joulukuuksi kolmenkymmenen asteen helteessäkin. Yritän kaikin voimin tuoda eloomme jouluntunnelmaa. Ensimmäisenä adventtina, eli eilen, hoilasin täällä Hoosiannaa. Tänään ripustimme jouluvalot tuikkimaan oven pieleen. Taitavat olla täällä Playa Lagunassa ensimmäiset ja ainoat. Sitten löysimme jotain ihmeellistä internetistä: suomalaisen Jouluradion! Se meillä raikaa nyt aamusta iltaan. Kynttilä palaa pöydällä ja oikeastaan tuntuu jo pikkiriikkisen joululta!

Tänään myös ilokseni huomasin, että blogini on saanut lukijan!;)