KOIRAKOULU à la Elina

Viime päivät olemme harjoittaneet koirankoulutusta. Nyt kun uutuuden viehätys on haihtunut, Gina (jota myös Obamaksi kutsutaan..) kokeilee hermojemme kestävyyttä milloin höykyttämällä sohvatyynyjä, milloin karkaamalla naapuriraksalle maalipönttöjä nuoleskelemaan. Koirakoulujen sivuilla tulee vierailtua säännöllisesti päivittämässä uusimmat kikat. Istu - tassu sujuu jo lähes kuin tanssi.

Kun koiramme tekee jotain tyhmää tai tuhmaa, yritän katsoa silmiin ja matalalla äänellä sanoa `ei`. Tätä tapahtuu useita kertoja päivässä. Luuleekohan se, että sen nimi on Ei!?


Suurimman osan ajasta hauveli on kuitenkin kiltti ja tottelevainen. Sitä paitsi se syö nurkistamme kaikki sirkat, kuoriaiset ja hämähäkit. Ja jos ei oteta lukuun sitä, että se paistamastani lettupinosta pihisti omatoimisesti oman osansa, ja että kenkäni edelleen ovat aamuisin hujanhajan pitkin taloa, Gina on alkanut oppia tavoille.

HOUSEWIVES (but not desperate!)

Minulla on ollut ilo tutustua naapurin rouvaan Emeseen, josta on tullut uusi ystäväni. Teemme yhdessä kaikkea mitä kotirouvat nyt yleensä tekevät. Leivomme kakkuja, vaihdamme tomaatin taimia, käymme ostoksilla ja hoidamme Emin poikaa Valentinoa. Eilen Valtsu oli meillä kylässä ja siitä muistona minulla avohaava vasemman käden keskisormessa. Pitikö työntää näpit väliin, kun lapsi leikkii saksilla?

Olemme nyt innostuneet ompelemisesta. Niinpä päätimme tekaista esiliinat, joita loppujen lopuksi väsäsimme monen monta tuntia. Hienot tuli!

HAITIANOT HOMMISSA

Jotta elämä täällä ei kävisi liian raskaaksi, olemme palkanneet palveluskuntaa pitämään paikat kunnossa. Dominikaanit ovat liian laiskoja ruumiilliseen työhön, mutta köyhästä naapurimaasta Haitista tulee reipasta ja riskiä työvoimaa paremman toimeentulon toivossa. Macho-kulttuurissa kun ollaan, naiset hoitavat siivouksen ja sisätyöt, miehet ulkohommat.


House maidimme Micaela on 36-vuotias kahden lapsen äiti alunperin Haitista, nykyisin naapurikylästämme Cabaretesta. Hän käy meillä perjantaisin tekemässä perussiivouksen. Jynssääminen kestää aamu yhdeksästä ilta viiteen, mutta kyllä paikat kiiltävät päivän päätteeksi!


















Andy 28-v. on yhdistetty talonmiehemme ja talonvahtimme. Hän pesee autoa, lakaisee pihaa, kastelee hedelmäpuita ja pitää vahtia aina, kun olemme poissa kotoa. Muiden haitilaisten tavoin Andy pelkää mustia koiria. Varsinkin meidän murisevaa karvaturria, joka yrittää häätää pihaltamme kaikki tummahipiäiset herrat. Talollamme on siis tehokas vartiointi!

ESPAÑAA ALOITTELIJOILLE: osa1

Kielitaitoni on kohentunut hitaasti mutta varmasti. Espanjalla toimitan jo perusfraasit kaupassa ja ravintolassa sekä kevyehkön small talkin uusia ihmisiä tavatessa. Mutta kahdesta aiheesta kykenen jo varsin vakuuttavaan keskusteluun: siivous ja kuorma-autot. Parhaat opettajani ovat kotiapulaisemme Micaela ja ystäväperheemme poika Valentino 3v.

Pakostakin oppii puhumaan espanjaa, kun huomaa että samalla rätillä pyyhitään vessanpöntöt ja keittiönpöydät. Siinä sitten yrität selittää takellellen, kuinka Suomessa on tapana käyttää punaista rättiä pönttöihin ja keltaista keittiössä. Sininen muihin kylpyhuoneiden kapistuksiin ja vihreällä pölyt pöytien ja hyllyjen pinnoilta. Ja ei, koiran tassupyyhkeellä ei kuivata astioita. Mahtavat house maidit keskenään naureskella tällaiselle hygieniavouhotukselle..

Kun tässä kolmenkympin kynnyksellä eivät vieraat sanat tahdo niin nopeasti mieleen tarttua, on 3-vuotiaan seura mitä parhainta. Valentinon kanssa joka kerta tavatessamme juttelemme samat jutut kuorma-autoista, kauhakuormaajista ja muista muy grandeista kapistuksista. Toinen superhauska ja hyödyllinen leikki on se perinteinen Missä on..? (Donde esta..?). Tuleepahan aina kerrattua koko siihen mennessä opittu sanavarasto.

Ja sitten vielä apunani on iki-ihana Yleisradion julkaisema Espanjan kielen alkeiskurssi 1, jonka opiskelu tuo ihan mieleen ruotsin tunnit 7.luokalla.

TAATUSTI LUOMUA!

Olen aina pitänyt puutarhanhoidosta, mutta missään se ei ole niin hauskaa kuin tropiikissa. Tähän astinen saldo on jo yksi sitruuna! Banaanipuut kasvavat takapihalla huimaa vauhtia, ja jos koira ei vaan ehdi kaluta runkoja liiaksi, saamme pian nauttia oman puutarhan banaaneista! Naapuritontin haitilaiset rakennusmiehet ovat tähän asti pitäneet huolta kookoksista, mutta enköhän tässä minäkin kohta ehdi apajille.

Tilanne on vähän kriittisempi avokadon ja mangon kohdalla. Katsotaan josko saan ne pidettyä hengissä runsaan rakkauden ja auringon avulla. Seurataan tilannetta..

MAASSA MAAN TAVALLA

Päätin heti opetella dominikaanityylisen autolla ajamisen jalon taidon. Ajokkinani Dodge minivan, josta puuttuu taustapeili. Liikenteessä pärjää moitteettomasti, jos osaa joustaa omista oikeuksistaan (ja velvollisuuksistaan), ja jos ei stressaa pienistä kolhuista puskureissa ja kyljissä. Väistämättä tulee mieleen tietokonepelit. Tehtävänä on sukkuloida eteenpäin väistellen sieltä täältä eteen putkahtelevia esineitä.


Muutama tärkeä sääntö:

1) Pidä silmät auki (ja silmälasit päässä), jotta ehdit nähdä ja reagoida monttuihin, jotka ilmaantuvat renkaidesi eteen tuon tuostakin.

2) Pimeällä ajaessa varo etenkin valotta ajavia mopoja.

3) Älä turhaan käytä vilkkua. Se vain hämmentää muita autoilijoita.

4) Yksisuuntaisella tiellä vastaan voi tulla autoja.

5) Se joka ehtii, saa mennä ensin.

Simple and easy! Ainakin, jos auto on varustettu suojelusenkeleillä!

PERRO TULI TALOON

Viikon oleskelun jälkeen saimme tuliaislahjaksi karvaisen paketin, pienen koiran. Tai ei nyt niin pienen, 4-kuukautinen dobermannin ja rottweilerin sekoitus on jo aikamoinen köriläs. Niinpä olemme nyt opetelleet koiraelämää Ginan ehdoilla. Aamulla lenkille, päivällä rannalle leikkimään, illalla taas telmitään pihalla. Ja joka välissä ruokaa, ja paljon.

Liekö koirassa rasistin vikaa, mutta mustille miehille se aina ärisee. Pitääpähän pahimmat tungettelijat loitolla. Täällä vaaleana naisena saa päivittäin lentosuukkoja ja rakkauden tunnustuksia ohi kulkevilta caballeroksilta. Muuten piski on lauhkea kuin lammas, vaikka toisinaan villiintyy silkasta liiasta purkamattomasta energiasta.

Mamman oma mussukka seuraa minua kaikkialle, tulisi vessaankin jos pääsisi. Hassua, miten ihminen muuttuu. Liekö syynä tämä trooppinen ilmasto, joka selätti minua kauan kalvaneen koirapelon!

NIIN SIINÄ VAIN KÄVI

Pitkäaikainen unelmamme toteutui, kun muutimme tänne Karibian auringon alle Dominikaaniseen tasavaltaan. Ensimmäiset viikkomme täällä gringoina ovat opettaneet, että näinkin voi elää. Uusi koti, uusi ympäristö, uusi kieli, uudet elämäntavat. Ikävä koti-Suomeen ei ole iskenyt, ainakaan vielä. Siitä on tämä uskollinen ystäväni internet pitänyt huolen.

Tranquilo on sana, jonka opin ensimmäisenä. Elämä täällä sujuu rauhallisesti ja rennosti. Mitään ei menetä, vaikkei koko ajan tukka putkella juoksisikaan. Mitä siitä, jos tänään ei kaikkea ehdi, tehdään huomenna, mañana.

Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.

Siispä salsa soimaan! Viva la vida!