FELIZ NAVIDAD!

Hienoinen jouluhässäkkä se ehti tännekin rauhan ja leppoisuuden tyyssijaan. Silloin ei ole aikaa istuskella tietokoneen ääressä, vaan tukka hulmuten juostaan supermercadossa etsimässä lanttuja ja puuroutuvaa riisiä. Kumpaakaan ei löytynyt. Kaikesta huolimatta saimme tänne ihanan joulun enkelikulkueineen ja kinkkuineen.

Tänne asti piti tulla ymmärtääkseni sen, että joulua voi viettää ihan rennostikin. Aattoaamun voi aloittaa vaikka biitsillä. Ja vielä kun kello 12 Joulurauhanjulistuskin jää väliin, ei minuuttiaikataulusta kannata ottaa paineita. Parasta joulua taitaa olla läheisten seura ja se, kun yömyöhään sytyttää kynttilän, lukee jouluevankeliumin ja vain istuu ja nauttii joulun tunnelmasta.

TYTTÖJEN ILTA

Tyttöjen illassa voi tapahtua kaikenlaista, voi vaikka joulupukki hurauttaa mopolla ohi ja napata tarakalle. Täällä macho-kulttuurin syntykehdossa on hyväksi toisinaan naisten kesken lähteä hupailemaan, jottei suomalainen tasa-arvo pääse kokonaan unohtumaan. Täällä muun muassa ravintolassa ruoka tuodaan aina ensin miehelle. Ilmastosta johtuen en tiedä, kumpi heikoille jäille ensin menisi..

Ystäväni Taijan kanssa karautimme Cabareten kylään chillailemaan ja nauttimaan leppoisasta illasta. Ohjelmaan tietysti kuului hedelmäsmoothieita idyllisissä intialaistyyppisissä vaunuissa. Keskustelimme kaikesta ja myös siitä, miten ihmeessä elämä on meidät heittänyt tänne maailman kolkkaan. En olisi tosiaan vuosi sitten arvannut, että nyt elelen kookospuiden katveessa. Elämässä täytyy tehdä valintoja, eikä niitä kukaan muu toisen puolesta tee. Istuskelen nyt täällä jazzia kuunnellen ja blogiani naputellen. Sen sijaan voisin tietysti painiskella Stockmannin ruuhkassa tuhansien muiden joululahjaostot viime tippaan jättäneiden seassa. No, ei sekään nyt hullumpaa olisi!

VUOSISADAN SYNTTÄRIT

Enpä olisi uskonut vielä 28-vuotiaana, millaiset juhlat minulle järjestetään! Show alkoi jo edellisenä iltana, kun sain Paljon onnea vaanin säestyksellä lahjaksi leivontakoneen. Selvä merkki siitä, että leipomuksilleni on kysyntää. Siinä hötäkässä meinasi kakkupohjakin palaa uuniin.


Aamuvarhaisella heräsin hentoiseen koputukseen makuuhuoneemme ovella. Sitä seurasi raikuva onnittelulaulu sekä vieraamme lahjojen ja valtaisan aamupalatarjottimen kanssa. Oli kahvia, appelsiinimehua, koristeltua kaurapuuroa, voileipä runsaine päällisineen sekä Fazerin suklaata! Kiitos Taijan ja apukokkien! Ai-jai, mitä hemmottelua!

Ja mitä sitten tapahtuikaan: Paikallinen merengue-bändi saapui kitaroineen, haitareineen ja quiroineen! Soittajat virittäytyivät terassille soittamaan, ja me villiinnyimme tanssimaan. Taisi hurahtaa tunti jos toinenkin siinä tanssiessa.
Bändin laulaja tanssitti meitä naisihmisiä ja opetti meille merenguen ja bachatan askelia. Taisimme myös keksiä ihan uusia tyylejä tanssia lattareita.

Kun hikipisarat otsalla alkoivat muodostaa noroja, pulahdimme uimaan. Bändi seurasi perässä altaan reunalle. Naapuritontin rakennustyöt taisivat seistä koko päivän, kun haitilaismiekkoset keskittyivät seuraamaan, mitä meillä tapahtuu ja jammailivat mukana.

Kun jokainen lihas oli jo tanssimisesta muusina, laskettiin soittajat kotiin ja pidettiin siestaa. Illalla järjestettiin vielä viralliset synttärijuhlat, jonne naapurin Emi oli leiponut makoisan juusto-suklaakakun. Päivän päätteeksi juhlakalu oli väsynyt mutta onnellinen. Huh, mitkä synttärit! Millaisetkohan ovat 30-vuotisjuhlani, kun nämä jo olivat täydelliset!?

MENOA JA MEININKIÄ

Talomme on täyttynyt elämästä, kun ystävämme Taija, Kimmo, Petra ja Sami saapuivat vieraaksemme. Hauska piristys meille, jotka olimme jo lähes urautuneet ´tavalliseen arkeemme´. Vieraamme ovat oikeita vesipetoja ja lähes jatkuvasti uima-altaassa tai meressä. Aktiivisia päiviä siis tiedossa.

Kuin turistioppaat konsanaan, yritämme antaa vieraillemme kattavan ja realistisen kuvan elämästä täällä. Maanantaiaamu uimarannalla kuulemma päihittää palaverissa istumisen. Vähän syömistä, shoppailua ja sightseeingiä väliin. Ja illalla taas pulahdetaan täysikuun valossa uimaan.

EI IHMINEN ELÄ PELKÄLLÄ VAALEALLA LEIVÄLLÄ

Nyt on monta päivää mennyt niin, etten ole ehtinyt ajatuksiani luettavaan muotoon naputtaa. Olemme hartaasti valmistautuneet vastaanottamaan kauan odotettuja vieraitamme. Niitä meille saapuu kahdessa erässä: ensimmäinen lasti tänään, toiset jouluaattona.

Ihanat vieraamme, perhe Uusikumpu, toivat tullessaan kuvassa näkyviä tuotteita. Mikä suloinen, hapan maku onkaan jälkiuunileivässä! Ja kunnon suomalaista salmiakkia vastapainoksi täältä saataville hedelmäkorvikkeille. Kaikkein hauskinta on se, että yleensä minä olen ollut Suomi-tuliaisten vievänä osapuolena. Nyt tiedän, kuinka sydäntä lämmittävää on saada tuliaisina näitä kaivattuja herkkuja! Eikä tässä vielä kaikki: huomenaamulla keitämme kunnon Juhlamokkaa, ja pääsemme vertailemaan miten dominikaanien oma ylpeys, Santo Domingo, pärjää suomalaisen kilpailijansa kanssa.

FLORA JA FAUNA: osa Flora

Tropiikin kukat ovat minulle vielä melko tuntemattomia. Ainut tunnistamani kukkalaji on joulutähti, joka täällä kasvaa suurina pensaina. Muitakin täällä luonnossa kasvavia kukkia huomaan nähneeni suomalaisissa kodeissa huonekasveina. Tutuilta näyttävät, nimiä vain en tiedä.

Sitten vähän informatiota muista saarellamme kasvavista kasveista ja kasviksista, lähinnä hedelmistä. Niitä saa tuoreeltaan kaupoista ja tienvarsikojuista. Tarjolla on erityisesti banaaneja, appelsiineja, mandariineja ja ananaksia. Lisäksi täällä saa halvalla avokadoja, mangoja, meloneita, papaijoita ja kookoksia. Ainoat hedelmät, jotka liikkuvat Suomen hinnoissa, ovat omenat. Eivät taida omput olla tämän ilmastovyöhykkeen lellikkejä.

Omasta puutarhastani sen verran, että satoa on jo saatu! Paprikat maistuvat parhailta, kun ne on itse omin pikku kätösin kasvattanut. Tomaatin taimet odottavat siirtoa suurempiin purkkeihin. Niiden satoa saadaan vielä odottaa. Salaatin kylvän ehkä helmikuussa, kunhan sadekausi on ohi. Appelsiini-, lime- ja sitruunapuuni ovat vantteria ja kasvavat hyvin. Valitettavasti kaikesta rakkaudesta ja huolenpidosta huolimatta vaalimani mango ja avokado siirtyivät autuaammille kasvumaille. Mutta, banaanipuuni voivat mainiosti. Ei täällä maassa ainakaan vitamiininpuutostaudin pitäisi iskeä!

SUNNUNTAI PÄIVÄ PARATIISISSA

Tunnin ajomatkan päässä meiltä sijaitsee hieno ja suosittu biitsi "Playa Grande" (=suuri ranta). Paikka on upea, mutta etenkin viikonloppuisin se on tupaten täynnä auringonpalvojia. Sen sijaan kivenheiton päässä Playa Grandesta on pieni, idyllinen, autio uimaranta, jolle olemme antaneet nimen "Playa Pequeña" (=pieni ranta). Siellä ei koskaan ole juuri ketään muita kuin me. Tälläkin kertaa vain muutama surffari kauempana ulapalla.

Tämä koskematon pala luontoa on juuri sellainen, millaiseksi täydellinen uimaranta aina kuvitellaan: valkoista kuumaa hiekkaa, turkoosin väristä vettä, huojuvia palmuja pullollaan kookoksia, aurinko paahtaa kirkkaansiniseltä taivaalta ja hienoinen merituuli puhaltelee leppeää viilennystä. Ajan- ja paikantaju häviää, ja kokonainen päivä hujahtaa kuin hetkessä.

Siellä mekin maatamöllötimme eilisen päivän. Välillä pulahdettiin aaltojen syliin, välillä hörpittiin kookosvettä suoraan pähkinästä. Joku ystävällinen musta mies ilmestyi jostakin, kiipesi puuhun, ja toi meille pähkinät.



Hienoa huomata, että saareltamme löytyy vielä koskematonta rantaa. Toivotaan, etteivät amerikkalaiset isorikkaat tule aivan heti nostureineen ja kuorma-autoineen rakentamaan jätti-luxus-condominiumeja idylliseen piilopaikkaamme.

Paluu arkeen alkoi jo heti paluumatkalla, kun autostamme puhkesi rengas. Kaikeksi onneksi onnettomuus tapahtui hiukkasta ennen autokorjaamoa, joten saimme vararenkaan puhjenneen tilalle käsiämme sotkematta. Tai no, taisi siellä mustien miesten seassa ahertaa yksi valkoinenkin..

PALJON ONNEA SUOMELLE!

Tänään on vähän ikävä kotomaata. Kuvittelen itseni seuraamassa partiolaisten soihtukulkuetta ja sen jälkeen nenä kiinni televisiossa linnan kutsuja vahtaamassa. Jälkimmäinen ei ole kovin vaikeaa: nettitv:n kautta päivällä seurasin, kun Tarja kätteli vieraitaan. Monenmoisia ilmestyksiä tänäkin vuonna. Kyllä Tanja Karpela (en nyt muista tämänhetkistä sukunimeä)taas säväytti! Hieno puku, tukka ja meikki trendikkäästi ysäriä. Olikohan Anna Abreu tekaissut mekkonsa itse??

Aioimme järjestää tälle illalle suuret pidot. Suureellisista suunnitelmista huolimatta emme ole sen kummemmin juhlineet itsenäisyyttämme. Kynttilä palaa ja siniristilippu liehuu verhotangossa. Ehkä meille suomalaisille sopii, että sulkeudumme tänne neljän seinän sisään. Eivät nuo "ulkomaalaiset" kuitenkaan ymmärtäisi, miltä meistä tänään tuntuu!

ELÄMÄ TÄÄLLÄ ON YHTÄ JUHLAA (ainakin joulukuussa)

Eilen juhlimme kolme vuotta täyttävää Valentinoa. Pidoissa oli kakkua, ilmapalloja, mekastusta, meininkiä ja melkoinen liuta lapsia. Täkäläiset lastenjuhlat eroavat kotimaisista siinä, että kemuissa tarjotaan viiniä, ja juhlat kestävät iltamyöhään.

Tänään on Valtsun äidin Emin syntymäpäivä, ja vien hänet kahvittelemaan meren rantaan ihanaan kahvilaan. Huomenna juhlistamme Suomemme syntymäpäivää, ja omaan juhlapäiväänikään ei ole kuin vähän toista viikkoa.

Ja sen jälkeen juhlista jaloin, kauan odotettu joulu!

TURISTIKAUSI VIRALLISESTI ALKANUT

Saaremme pohjoisrannikko on saanut vieraakseen läjäpäin uusia loma-asukkeja. Ruotsiakin kuulee enemmän kuin yleensä. Suomalaiset aurinkomatkaajat taitavat tulla vasta kuun puolessa välissä. Tosin, oheisen kuvan roskat tuskin ovat skandinaavien jättämiä. Ollaan siellä pohjolassa sentään sen verran valveutuneita.

Täällä ei roskaamisesta piitata. Roskiksia ei juuri löydy, ja monet heittävät jätteensä kadulle, pusikkoon, mereen, minne vain. Mitään ei myöskään kierrätetä. Vähän hirvittää lyödä samaan säkkiin lasit, muovit, paperit, metallitölkit, kompostijätteet ja pahviset pakkaukset. Dominikaanit eivät stressaa siitä, millä ei ole välittömiä vaikutuksia heidän elämään. Täkäläisten ehkä viimeinen huoli on maapallon tuhoutuminen.

TULE JOULU KULTAINEN

Niin se vain vaihtuu marraskuu joulukuuksi kolmenkymmenen asteen helteessäkin. Yritän kaikin voimin tuoda eloomme jouluntunnelmaa. Ensimmäisenä adventtina, eli eilen, hoilasin täällä Hoosiannaa. Tänään ripustimme jouluvalot tuikkimaan oven pieleen. Taitavat olla täällä Playa Lagunassa ensimmäiset ja ainoat. Sitten löysimme jotain ihmeellistä internetistä: suomalaisen Jouluradion! Se meillä raikaa nyt aamusta iltaan. Kynttilä palaa pöydällä ja oikeastaan tuntuu jo pikkiriikkisen joululta!

Tänään myös ilokseni huomasin, että blogini on saanut lukijan!;)

KOIRAKOULU à la Elina

Viime päivät olemme harjoittaneet koirankoulutusta. Nyt kun uutuuden viehätys on haihtunut, Gina (jota myös Obamaksi kutsutaan..) kokeilee hermojemme kestävyyttä milloin höykyttämällä sohvatyynyjä, milloin karkaamalla naapuriraksalle maalipönttöjä nuoleskelemaan. Koirakoulujen sivuilla tulee vierailtua säännöllisesti päivittämässä uusimmat kikat. Istu - tassu sujuu jo lähes kuin tanssi.

Kun koiramme tekee jotain tyhmää tai tuhmaa, yritän katsoa silmiin ja matalalla äänellä sanoa `ei`. Tätä tapahtuu useita kertoja päivässä. Luuleekohan se, että sen nimi on Ei!?


Suurimman osan ajasta hauveli on kuitenkin kiltti ja tottelevainen. Sitä paitsi se syö nurkistamme kaikki sirkat, kuoriaiset ja hämähäkit. Ja jos ei oteta lukuun sitä, että se paistamastani lettupinosta pihisti omatoimisesti oman osansa, ja että kenkäni edelleen ovat aamuisin hujanhajan pitkin taloa, Gina on alkanut oppia tavoille.

HOUSEWIVES (but not desperate!)

Minulla on ollut ilo tutustua naapurin rouvaan Emeseen, josta on tullut uusi ystäväni. Teemme yhdessä kaikkea mitä kotirouvat nyt yleensä tekevät. Leivomme kakkuja, vaihdamme tomaatin taimia, käymme ostoksilla ja hoidamme Emin poikaa Valentinoa. Eilen Valtsu oli meillä kylässä ja siitä muistona minulla avohaava vasemman käden keskisormessa. Pitikö työntää näpit väliin, kun lapsi leikkii saksilla?

Olemme nyt innostuneet ompelemisesta. Niinpä päätimme tekaista esiliinat, joita loppujen lopuksi väsäsimme monen monta tuntia. Hienot tuli!

HAITIANOT HOMMISSA

Jotta elämä täällä ei kävisi liian raskaaksi, olemme palkanneet palveluskuntaa pitämään paikat kunnossa. Dominikaanit ovat liian laiskoja ruumiilliseen työhön, mutta köyhästä naapurimaasta Haitista tulee reipasta ja riskiä työvoimaa paremman toimeentulon toivossa. Macho-kulttuurissa kun ollaan, naiset hoitavat siivouksen ja sisätyöt, miehet ulkohommat.


House maidimme Micaela on 36-vuotias kahden lapsen äiti alunperin Haitista, nykyisin naapurikylästämme Cabaretesta. Hän käy meillä perjantaisin tekemässä perussiivouksen. Jynssääminen kestää aamu yhdeksästä ilta viiteen, mutta kyllä paikat kiiltävät päivän päätteeksi!


















Andy 28-v. on yhdistetty talonmiehemme ja talonvahtimme. Hän pesee autoa, lakaisee pihaa, kastelee hedelmäpuita ja pitää vahtia aina, kun olemme poissa kotoa. Muiden haitilaisten tavoin Andy pelkää mustia koiria. Varsinkin meidän murisevaa karvaturria, joka yrittää häätää pihaltamme kaikki tummahipiäiset herrat. Talollamme on siis tehokas vartiointi!

ESPAÑAA ALOITTELIJOILLE: osa1

Kielitaitoni on kohentunut hitaasti mutta varmasti. Espanjalla toimitan jo perusfraasit kaupassa ja ravintolassa sekä kevyehkön small talkin uusia ihmisiä tavatessa. Mutta kahdesta aiheesta kykenen jo varsin vakuuttavaan keskusteluun: siivous ja kuorma-autot. Parhaat opettajani ovat kotiapulaisemme Micaela ja ystäväperheemme poika Valentino 3v.

Pakostakin oppii puhumaan espanjaa, kun huomaa että samalla rätillä pyyhitään vessanpöntöt ja keittiönpöydät. Siinä sitten yrität selittää takellellen, kuinka Suomessa on tapana käyttää punaista rättiä pönttöihin ja keltaista keittiössä. Sininen muihin kylpyhuoneiden kapistuksiin ja vihreällä pölyt pöytien ja hyllyjen pinnoilta. Ja ei, koiran tassupyyhkeellä ei kuivata astioita. Mahtavat house maidit keskenään naureskella tällaiselle hygieniavouhotukselle..

Kun tässä kolmenkympin kynnyksellä eivät vieraat sanat tahdo niin nopeasti mieleen tarttua, on 3-vuotiaan seura mitä parhainta. Valentinon kanssa joka kerta tavatessamme juttelemme samat jutut kuorma-autoista, kauhakuormaajista ja muista muy grandeista kapistuksista. Toinen superhauska ja hyödyllinen leikki on se perinteinen Missä on..? (Donde esta..?). Tuleepahan aina kerrattua koko siihen mennessä opittu sanavarasto.

Ja sitten vielä apunani on iki-ihana Yleisradion julkaisema Espanjan kielen alkeiskurssi 1, jonka opiskelu tuo ihan mieleen ruotsin tunnit 7.luokalla.

TAATUSTI LUOMUA!

Olen aina pitänyt puutarhanhoidosta, mutta missään se ei ole niin hauskaa kuin tropiikissa. Tähän astinen saldo on jo yksi sitruuna! Banaanipuut kasvavat takapihalla huimaa vauhtia, ja jos koira ei vaan ehdi kaluta runkoja liiaksi, saamme pian nauttia oman puutarhan banaaneista! Naapuritontin haitilaiset rakennusmiehet ovat tähän asti pitäneet huolta kookoksista, mutta enköhän tässä minäkin kohta ehdi apajille.

Tilanne on vähän kriittisempi avokadon ja mangon kohdalla. Katsotaan josko saan ne pidettyä hengissä runsaan rakkauden ja auringon avulla. Seurataan tilannetta..

MAASSA MAAN TAVALLA

Päätin heti opetella dominikaanityylisen autolla ajamisen jalon taidon. Ajokkinani Dodge minivan, josta puuttuu taustapeili. Liikenteessä pärjää moitteettomasti, jos osaa joustaa omista oikeuksistaan (ja velvollisuuksistaan), ja jos ei stressaa pienistä kolhuista puskureissa ja kyljissä. Väistämättä tulee mieleen tietokonepelit. Tehtävänä on sukkuloida eteenpäin väistellen sieltä täältä eteen putkahtelevia esineitä.


Muutama tärkeä sääntö:

1) Pidä silmät auki (ja silmälasit päässä), jotta ehdit nähdä ja reagoida monttuihin, jotka ilmaantuvat renkaidesi eteen tuon tuostakin.

2) Pimeällä ajaessa varo etenkin valotta ajavia mopoja.

3) Älä turhaan käytä vilkkua. Se vain hämmentää muita autoilijoita.

4) Yksisuuntaisella tiellä vastaan voi tulla autoja.

5) Se joka ehtii, saa mennä ensin.

Simple and easy! Ainakin, jos auto on varustettu suojelusenkeleillä!

PERRO TULI TALOON

Viikon oleskelun jälkeen saimme tuliaislahjaksi karvaisen paketin, pienen koiran. Tai ei nyt niin pienen, 4-kuukautinen dobermannin ja rottweilerin sekoitus on jo aikamoinen köriläs. Niinpä olemme nyt opetelleet koiraelämää Ginan ehdoilla. Aamulla lenkille, päivällä rannalle leikkimään, illalla taas telmitään pihalla. Ja joka välissä ruokaa, ja paljon.

Liekö koirassa rasistin vikaa, mutta mustille miehille se aina ärisee. Pitääpähän pahimmat tungettelijat loitolla. Täällä vaaleana naisena saa päivittäin lentosuukkoja ja rakkauden tunnustuksia ohi kulkevilta caballeroksilta. Muuten piski on lauhkea kuin lammas, vaikka toisinaan villiintyy silkasta liiasta purkamattomasta energiasta.

Mamman oma mussukka seuraa minua kaikkialle, tulisi vessaankin jos pääsisi. Hassua, miten ihminen muuttuu. Liekö syynä tämä trooppinen ilmasto, joka selätti minua kauan kalvaneen koirapelon!

NIIN SIINÄ VAIN KÄVI

Pitkäaikainen unelmamme toteutui, kun muutimme tänne Karibian auringon alle Dominikaaniseen tasavaltaan. Ensimmäiset viikkomme täällä gringoina ovat opettaneet, että näinkin voi elää. Uusi koti, uusi ympäristö, uusi kieli, uudet elämäntavat. Ikävä koti-Suomeen ei ole iskenyt, ainakaan vielä. Siitä on tämä uskollinen ystäväni internet pitänyt huolen.

Tranquilo on sana, jonka opin ensimmäisenä. Elämä täällä sujuu rauhallisesti ja rennosti. Mitään ei menetä, vaikkei koko ajan tukka putkella juoksisikaan. Mitä siitä, jos tänään ei kaikkea ehdi, tehdään huomenna, mañana.

Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.

Siispä salsa soimaan! Viva la vida!