Tunnin ajomatkan päässä meiltä sijaitsee hieno ja suosittu biitsi "Playa Grande" (=suuri ranta). Paikka on upea, mutta etenkin viikonloppuisin se on tupaten täynnä auringonpalvojia. Sen sijaan kivenheiton päässä Playa Grandesta on pieni, idyllinen, autio uimaranta, jolle olemme antaneet nimen "Playa Pequeña" (=pieni ranta). Siellä ei koskaan ole juuri ketään muita kuin me. Tälläkin kertaa vain muutama surffari kauempana ulapalla.
Tämä koskematon pala luontoa on juuri sellainen, millaiseksi täydellinen uimaranta aina kuvitellaan: valkoista kuumaa hiekkaa, turkoosin väristä vettä, huojuvia palmuja pullollaan kookoksia, aurinko paahtaa kirkkaansiniseltä taivaalta ja hienoinen merituuli puhaltelee leppeää viilennystä. Ajan- ja paikantaju häviää, ja kokonainen päivä hujahtaa kuin hetkessä.
Siellä mekin maatamöllötimme eilisen päivän. Välillä pulahdettiin aaltojen syliin, välillä hörpittiin kookosvettä suoraan pähkinästä. Joku ystävällinen musta mies ilmestyi jostakin, kiipesi puuhun, ja toi meille pähkinät.
Hienoa huomata, että saareltamme löytyy vielä koskematonta rantaa. Toivotaan, etteivät amerikkalaiset isorikkaat tule aivan heti nostureineen ja kuorma-autoineen rakentamaan jätti-luxus-condominiumeja idylliseen piilopaikkaamme.
Paluu arkeen alkoi jo heti paluumatkalla, kun autostamme puhkesi rengas. Kaikeksi onneksi onnettomuus tapahtui hiukkasta ennen autokorjaamoa, joten saimme vararenkaan puhjenneen tilalle käsiämme sotkematta. Tai no, taisi siellä mustien miesten seassa ahertaa yksi valkoinenkin..
