Enpä olisi uskonut vielä 28-vuotiaana, millaiset juhlat minulle järjestetään! Show alkoi jo edellisenä iltana, kun sain Paljon onnea vaanin säestyksellä lahjaksi leivontakoneen. Selvä merkki siitä, että leipomuksilleni on kysyntää. Siinä hötäkässä meinasi kakkupohjakin palaa uuniin.
Aamuvarhaisella heräsin hentoiseen koputukseen makuuhuoneemme ovella. Sitä seurasi raikuva onnittelulaulu sekä vieraamme lahjojen ja valtaisan aamupalatarjottimen kanssa. Oli kahvia, appelsiinimehua, koristeltua kaurapuuroa, voileipä runsaine päällisineen sekä Fazerin suklaata! Kiitos Taijan ja apukokkien! Ai-jai, mitä hemmottelua!
Ja mitä sitten tapahtuikaan: Paikallinen merengue-bändi saapui kitaroineen, haitareineen ja quiroineen! Soittajat virittäytyivät terassille soittamaan, ja me villiinnyimme tanssimaan. Taisi hurahtaa tunti jos toinenkin siinä tanssiessa.
Bändin laulaja tanssitti meitä naisihmisiä ja opetti meille merenguen ja bachatan askelia. Taisimme myös keksiä ihan uusia tyylejä tanssia lattareita.
Kun hikipisarat otsalla alkoivat muodostaa noroja, pulahdimme uimaan. Bändi seurasi perässä altaan reunalle. Naapuritontin rakennustyöt taisivat seistä koko päivän, kun haitilaismiekkoset keskittyivät seuraamaan, mitä meillä tapahtuu ja jammailivat mukana. Kun jokainen lihas oli jo tanssimisesta muusina, laskettiin soittajat kotiin ja pidettiin siestaa. Illalla järjestettiin vielä viralliset synttärijuhlat, jonne naapurin Emi oli leiponut makoisan juusto-suklaakakun. Päivän päätteeksi juhlakalu oli väsynyt mutta onnellinen. Huh, mitkä synttärit! Millaisetkohan ovat 30-vuotisjuhlani, kun nämä jo olivat täydelliset!?
