Kielitaitoni on kohentunut hitaasti mutta varmasti. Espanjalla toimitan jo perusfraasit kaupassa ja ravintolassa sekä kevyehkön small talkin uusia ihmisiä tavatessa. Mutta kahdesta aiheesta kykenen jo varsin vakuuttavaan keskusteluun: siivous ja kuorma-autot. Parhaat opettajani ovat kotiapulaisemme Micaela ja ystäväperheemme poika Valentino 3v.
Pakostakin oppii puhumaan espanjaa, kun huomaa että samalla rätillä pyyhitään vessanpöntöt ja keittiönpöydät. Siinä sitten yrität selittää takellellen, kuinka Suomessa on tapana käyttää punaista rättiä pönttöihin ja keltaista keittiössä. Sininen muihin kylpyhuoneiden kapistuksiin ja vihreällä pölyt pöytien ja hyllyjen pinnoilta. Ja ei, koiran tassupyyhkeellä ei kuivata astioita. Mahtavat house maidit keskenään naureskella tällaiselle hygieniavouhotukselle..
Kun tässä kolmenkympin kynnyksellä eivät vieraat sanat tahdo niin nopeasti mieleen tarttua, on 3-vuotiaan seura mitä parhainta. Valentinon kanssa joka kerta tavatessamme juttelemme samat jutut kuorma-autoista, kauhakuormaajista ja muista muy grandeista kapistuksista. Toinen superhauska ja hyödyllinen leikki on se perinteinen Missä on..? (Donde esta..?). Tuleepahan aina kerrattua koko siihen mennessä opittu sanavarasto.
Ja sitten vielä apunani on iki-ihana Yleisradion julkaisema Espanjan kielen alkeiskurssi 1, jonka opiskelu tuo ihan mieleen ruotsin tunnit 7.luokalla.
