Nyt se on todistettu: kuukauden mittainen kunnon pakkanen yhdistettynä runsaaseen kerrokseen puhdasta pakkaslunta on juuri sopiva mitta talvelle. Talsittuani puolen metrin hangessa, lapioituani kuutioittain lunta kadun varsilta ja värjöteltyäni milloin minkäkin asteisessa pakkasessa ei lähteminen ollut kovinkaan haikeata. Toki rakastan talvea, mutta metri lunta auton katolla ei kiireessä naurata. Noustessani Seutulassa lentokoneen portaita suorastaan nautiskelin järkyttävästä viimasta, joka tunkeutui takkini alle ja korvista suoraan aivoihin.
Välietappi matkalla Karibialle vei minut saksalaisille joulumarkkinoille Müncheniin. Miten sieviä olivatkaan kranssit ja kuusenkoristeet ja himmelit ja tilpehöörit; olisin voinut ostaa jokaiselta kojulta jotakin. Kolmekiloa ylipainoisen käsimatkakapsäkkini sanelemana haksahdin ainoastaan punavalkoruudulliseen kuusenkoristekangassydämeen. Lumikaaoksen aikaansaama jatkolentoni viivästyminen antoi minulle ilmaiseksi kahden tunnin ylimääräisen odotusajan lentokentällä. Istuin paikallani tekemättä mitään ja ihmettelin sitä, miten ihanaa on vain olla.
Seuraava 10 ja puolen tunnin lentolegi sujui leppoisasti syöden ja nukkuen. Jos jostakin elämässä olen erityisen kiitollinen, niin kunnon unen lahjoista. Jalat koukkuun penkille, pää polviin ja sieltä se uni saapuu. Virkistyneenä saavuin kello yksi toiseen kotimaahani. Vastassa odottivat kaksi villisti pomppivaa koiraa ja yksi lähes yhtä villisti pomppiva mies.
Joulu se oli saapunut tännekin. Talomme oli venetsuelalaisen sisustajan jäljiltä suloisessa paketissa kuin kuusenkaramelli. Decoration oli runsas, suorastaan ylenpalttinen. Suomessa tällaista pidettäisiin pröystäilynä, mutta täällä ihmiset käyvät läheisestä hotellista iltakävelyllä ihmettelemässä meidän joulukoristeluamme. Kyllä nyt elimäkeläisen Höökinkin jouluvalot kalpenisivat!
