Kovin ikävä tulee epäilemättä Ginaa, joka riemastui taas kerrassaan nähdessään meidät. Oma hauvelimme ja kaksi lainakoiraamme olivat onnesta sekaisin, kun oli talo täynnä lenkittäjiä, pallonpelaajia, rapsuttajia ja innokkaita ruokkijoita.
Toisinaan pelit olivat jopa niin vauhdikkaita, että palloa saatiin metsästää milloin naapurin aidan takaa, milloin katolta.Suurin surunaihe on se, että pikkukoiraamme Pikiä emme ponnisteluistamme huolimatta onnistuneet löytämään. Ehkäpä Piki on koirien taivaassa tai sitten jossakin hyvässä kodissa hellässä huolenpidossa. Ja mistä sitä tietää, vaikka joku huomaisi "Se perdió un perro" -ilmoituksemme ja joku ihana päivä toimittaisi koiran meille ehjänä takaisin. Ainakin kaikki tapaamamme ihmiset olivat hyvin empaattisia kadonneen koiran johdosta ja lupasivat tehdä kaikkensa sen löytymiseksi.
Viimeistä iltaa Sosuassa vietimme legendaarisessa Waterfront -ravintolassa tunnelmoiden. Kuten kuvasta näkee, saimme lomamme aikana nauttia auringon loimotuksesta kerrassaan kovasti! Ja vaikka periaatteessa sadekausi oli jo alkanut, emme tainneet kastua kuin kerran. Siis sateesta. Kaikesta muusta altaassa ja meressä polskuttelusta sen sijaan jatkuvasti. Nyt on enää suloisen siloiset jalkapohjat muistuttamassa silmiinkantamattomista hiekkarannoista ja niillä vietetystä laatuajasta.
