Dominikaanisessa tasavallassa ei osata markkinoida. Saari on pullollaan mitä upeimpia luonnonihmeitä, mutta niistä tietävät vain harvat ja vahingossa paikalle eksyvät. Missä tahansa muualla olisi bussilasteittain japanilaisia Canonit kaulassa, ja paikalliset nyhtäisivät turisteilta tukkukaupalla pesoja oheistuotteita myymällä. Kyse ei ole siitä, etteikö täällä haluttaisi turisteja maan autenttisuutta pilaamaan. Keneltä tahansa kysyy, kaikki sanovat pitävänsä turisteista.Meiltä reilun tunnin ajomatkan päässä, keskellä vehreää viidakkoa, solisee 27 vesiputousta. Sinne opastamassa seisoo valtatien varressa yksi ainoa auringon haalistama, pienellä präntätty kyltti. Vaikka ystäväni Outin (joka täällä juuri oli meitä pari viikkoa viihdyttämässä) kanssa olimme tietoisia kyltin olemassa olosta, silti pyyhälsimme ohi.
Emme todellakaan tienneet, mitä vastassa odotti. Kuvittelimme katselevamme kauniita maisemia, kuuntelevamme veden solinaa, valokuvaavamme lintuja, nautiskelevamme eväitä ja jos oikein siltä tuntuu, pulahtavamme virkistävään veteen. Yllätys oli aikamoinen, kun meidän käskettiin jättää KAIKKI tavaramme autolle ja pukea uimapuvut, kypärät ja kelluntaliivit. Sitten vain oppaan käsipuolessa virtaavia jokia ylittämään, kunnes saavuimme ensimmäiselle putoukselle. Silloin meille valkeni, että nähdäkseen vesiputoukset, täytyy uida voimakkaassa vastavirrassa, kiipeillä paljaita kallioseinämiä ja pyngertää itsensä putousten läpi oppaan kiskoessa käsistä ja huutaessa kuohujen läpi ohjeita, mikä jalka minnekin täytyy asettaa. Maasto on juuri sitä, millaiseksi se on aikojen kuluessa veden virtauksesta muokkautunut. Kaivinkoneet eivät ole kajonneet maisemaan, ja siksipä turvakaiteilla varustettuja ohituskaistoja ei ole.
Kun putoukset oli kiivetty ylös, paluumatka alas oli nopea. Lilluimme virran mukana ja vesiputoukset laskimme liukumäkeä. Leuka rintaan, nyrkit yhteen, käsivarret tiiviiksi paketiksi vartaloon kiinni ja hupsista, näin sitä mennään! Suvantokohdissa tasasimme hetken hengitystä. Suurimmat putoukset saattoi myös hypätä. Kypärän, turvaliivin ja jykevän oppaamme ansiosta hommassa ei varsinaisesti ollut mitään vaaraa. Pikkuruhjeen sain olkapäähän ja kerran kolautin pääni kallioseinään. Onneksi oli kypärä. Kiersimme tällä kertaa seitsemän putousta. Ensi kerralla menen varmasti kaikki 27. Jos saa valita, tutustun tästä lähtienkin eteen sattuviin luonnonihmeisiin kokemalla ja tekemällä, pelkän katselemisen sijaan.
