Täällä kun päivät mongertaa espanjaa ja englantia, tuntuu ihmeelliseltä saada sanottavansa sanotuksi äidinkielellä. Vertailimme kokemuksiamme tästä kummallisesta saaresta, mainostimme suomalaista mentaliteettia ja päivittelimme dominikaanista elämänmenoa. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin siihen, kuinka samankaltaisia suomalaiset ja dominikaanit pohjimmiltaan ovat.
Kun tänään uudet ystävämme tulivat meille vierailulle, tuntui kuin olisimme tunteneet heidät aina. Istuimme suuren ruokapöytämme ääressä kahvia juoden ja leipomaani omenapiirakkaa syöden. Paikalla oli Mairen ja Arin lisäksi heidän tyttärensä Milena, vävynsä Angel sekä suomenruotsalainen Teresia dominikaanimiehensä kanssa. Keskustelu polveili sujuvasti suomen, ruotsin, englannin ja espanjan välillä. Kukin meistä taisi käyttää kutakin kieltä ja puhua toistemme päälle niin kuin maassa on tapana.
Ehkä siksi, koska meitä suomalaisia on niin vähän, tunnemme niin tiiviisti kuuluvamme yhteen. Tuskin britit tai saksalaiset näin paljon innostuvat tavatessaan maanmiehiään ulkomailla. Täällä jopa arkkivihollisemme ruotsalaiset tuntuvat, jos eivät nyt ihan siskoilta ja veljiltä, niin serkuilta ainakin!
