Pahaa avistamatta istuskelin toissapäivänä ulkoterassilla lueskelemassa kahvikupposen kanssa, kun yhtäkkiä pöydälle laskettiin pienen pieni koiranpentu! Noin 10cm x 20cm otus oli kuulemma yllätyslahja minulle. Que pasó?!
Olin juuri päivää tai kahta ennen maininnut, että en erityisemmin pidä koirista, ja että meille riittää yksi Gina-koira. Mutta kun tämän karvapalleron näin, sydämeni suli kuin jäätelö Karibian auringossa (=matkalla kaupasta kotiin jäätelöstä pirtelöksi, kuten olen saanut tuta..)
Pentu on poika ja sai nimekseen Piki. Piki on pikkuinen ja aivan musta, vain tassun päissä vähän valkoista. Piki nukkuu paljon, syö keittämääni kaurapuuroa sormustimellisen kerrallaan ja pissaa lattialle vartin välein. Gina ja Piki ystävystyivät heti. Iso koira vahtii pikkuista herkeämättä ja pikkuinen yrittää purra isompaa nenästä. Ja jos selän kääntää, niin jo on pikkukoiran pää isomman suussa. Ihan vain varmuuden vuoksi emme koirakaksikkoamme ilman valvovaa silmää jätä. Mutta jos Pikistä tulee Ginan kaltainen vahtikoira, ei meillä ole täällä mitään hätää. :)
