Meidän ranta on maailman paras ranta. Sen hiekka ei ehkä ole maailman valkoisinta eikä vesi maailman turkooseinta, toisinaan meri on niin korkealla, että vain pikkukaistale hiekkaa on näkyvissä, joskus aallot ovat heittäneet rannan täyteen kaikenlaista kamaa, kenkiä ynnä muuta. Mutta muuten se on kaikin puolin kelpo ranta.
Siellä on tullut vietettyä aikaa uiden, kahlaten, rantaviivaa kävellen, hölkäten ja juosten, rannalla jumpaten, istuen, maaten, kallioilla kiipeillen, ajopuun nokassa haaveillen, auringonlaskuja katsellen sekä väsymättömiä aaltoja ihmetellen. Yleensä seurana vähintään muutama koira.
Tänään kävimme koko revohka iltalenkillä rannallamme. Laittaisin liitteeksi videoklipin siitä, millaista säpinää saa neljä hurjaa hurttaa aikaiseksi. Ei vain meinaa onnistua, tiedä häntä missä vika..
