Koirien ja heppojen lisäksi talouttamme jakaa muutama muukin eläinlaji. Kaikenkarvaiset koppakuoriaiset, mönkijät ja madot ovat kotiutuneet tänne lähes yhtä pysyvästi kuin mekin. En ole koskaan ollut hyvää pataa pieneliöiden kanssa, mutta täällä ötököitä ei juuri tule noteerattua. Ainoastaan yöllä, kun vessaan kömpiessä kantapään alla rusahtaa.. 
Ainut eläinlaji, jota vieläkin kavahdan, on sammakot. Kaikesta suloisuudestaan huolimatta en soisi niiden uiskentelevan altaassani. Päivät ne piileksivät kukissa ja lehtien alla, ja pulahtavat uimaan kuun valossa. Sammakot taitavat kuitenkin syödä hyttysiä, joten yritän kestää. Mieluummin muutama Saku altaassa kuin dengue ja malaria elimistössäni.Minusta on kehittynyt melkoisen taitava hämähäkin tappaja. Kahden euron kolikon kokoisten takia en viitsi vaivautua, mutta nyrkkiä suuremmat on parempi toimittaa päiviltään. Kylpyhuoneessa peilin takana asustaa pikkuruinen kotihämähäkki. Siellä se piileskelee ja vahtaa kosmetiikkaani. Suomessa vastaava olisi saanut kyytiä ajat sitten, mutta täällä luonnon kanssa pitää oppia elämään sovussa. Jos eläin ei ole vaarallinen, se on ystäväsi. Iltaisin on ihanaa istuskella ulkosalla ja kuunnella heinäsirkkojen sinfoniaorkesteria. Aina silloin tällöin paikalle eksyy kämmenen kokoinen perhonen tai pari.
