Perheemme on taas saanut lisäystä. Tällä kertaa joukkoomme liittyi hevonen, joka sai nimekseen Polle. Eräänä aamuna kurkistaessani makuuhuoneen ikkunasta alkavaa auringonnousua, sieltä pisti esiin hevosen pää. Koni on tainnut lähteä omille teilleen joltakin haciendalta, emmekä ole kenenkään kuulleet sitä kaipaavan. Turkki näyttää olevan melko takussa, kaipaisi kunnon kylpyä ja harjausta. En kuitenkaan vielä tohdi mennä sitä jynssäämään, ties vaikka potkaisee. Eläin vaikuttaa kuitenkin ystävälliseltä, sillä äsken tarjosimme sille porkkanaa, jonka se söi kiltisti kädestä. En tiedä, mitä hevosen kanssa pitäisi tehdä. Meillä on tähän asti ollut avoimet ovet kulkueläimille. Ja jos Polle meillä viihtyy, se saa jäädä. Autotallissa on kyllä tilaa yhdelle heinällä kulkevalle nelivedolle. Kukahan tulee seuraavaksi, edesmenneen Maukku-kissan, rannalta löytyneen lahjakoira-Ginan ja nyt tämän Polle-hevosen jälkiä seuraten?
