Sateen takia olemme vain kököttäneet kotona ja koira alkaa hyppiä seinille. Se on aito dominikaani, eikä suostu pistämään nenäänsä ulos kastumisen pelossa. Samasta syystä ei kotiapulaisemmekaan tänään tullut siivoamaan taloa. Soitin, kun hän alkoi olla jo puolitoista tuntia myöhässä normaalista saapumisajasta. Ei ollut viitsinyt lähteä sateen takia liikkeelle. Harkitsin jo huomauttamista siitä, kuinka Suomessa mennään töihin, vaikka taivaalta tulisi jääkimpaleita. Sen sijaan lupasin itse siivota tällä kertaa. No, moppiin en ole vielä koskenut.
Myös espanjanopettajamme teki oharit, on kuulemma kipeä. Taitaa hänkin vain olla sokerista. Tottahan se on, että kun täällä sataa, vettä tulee todella paljon. Toivoa sopii, etteivät rakkaudella vaalimani tomaatin taimet kuole veden yliannostukseen!
Sadesää sinänsä on oivallinen tekosyy loikoilla koko päivä yöpaidassa, lukea kaikki siskon joululahjaksi antamat romaanit, töllöttää televisiosta ikivanhoja Frendien uusintoja, paistaa iso kasa lettuja ja nautiskella niitä samalla, kun pänttää espanjan verbejä. Voisi asiat hullumminkin olla!
