Olen kuvitellut, että Dominikaanisessa tasavallassa on köyhää. Käytyäni naapurivaltion Haitin puolella, muutin mieleni. Täällä ihmisten asiat ovat oikeastaan hyvin.
Muutamalla limsapullolla ja tukulla pesoja meidän ei tarvinnut maksaa rajan ylityksestä 60 dollaria/hlö, vaan portti aukesti jostakin ei niin virallisesta rajanylityspaikasta. Yhtäkkiä loppuivat puut ja alkoi ruskea, paahtunut aavikko. Sitten vastaan tuli likaisia lapsia resuisissa paidoissaan. Kun ehdimme markkinapaikalle, vastassa oli silmänkantamattomiin afrikkalaisen näköisiä ihmisiä. Kun pääsimme retkibussistamme ulos, hyökkäsivät lapset luoksemme ja tarttuivat käsiimme. Siellä puikkelehdimme sitten ihmisjoukossa ja yritimme raivata tietämme oppaan perässä. Omalla autolla Haitiin ei ole mitään asiaa. Ulkoministeriön tiedonantojen mukaan Haiti on maailman 5. vaarallisin maa ryöstöineen, kidnappauksineen ja väkivaltaisuuksineen. Tuskin haitilaiset luonnostaan pahoja ovat, nälkä vain ajaa julmuuksiin.
Kuvassa näkyvä poika toppatakissa jäi meille kaikille matkalaisille mieleen. Takki on ehkä ainut vaatekappale, jonka hän omistaa. Muutkin lapset olivat pölyisiä ja likaisia, ja heillä oli päällään rikkinäisiä vaateriepuja. Sanotaan, että lapset ovat aina lapsia ja että köyhätkin voivat olla onnellisia. Mutta nämä lapset olivat vakavia. Orpokodilla tarjotaan ateria päivittäin. Huonommassa jamassa ovat lapset, joiden vanhemmilla ei joka päivä ole varaa antaa heille ruokaa.
Silmät suurina pällistelimme ympärillemme ja yritimme sulattaa kaikkea näkemäämme. Jostain kumman syystä se jonkun heittämä ´lottovoitto syntyä Suomeen´ ei kuulostanut kliseeltä.
