Koska elämän onni koostuu pienistä ilon aiheista, tämän kertainen blogikirjoitukseni kertoo yhdestä tomaatista. Eikä mistä tahansa tomaatista, vaan elämäni ensimmäisestä itsekasvattamastani tomaatista!Aamulla tapani mukaan käyskentelin pihamaalla ja totesin yhden tomaatin olevan sopivan kypsä poimittavaksi. Nappasin sen mukaani ja näppäsin parisenkymmentä valokuvaa jälkipolville todistusaineistoksi. En ole ennen tiennyt, että tomaatit voivat tuoksua, mutta tämä tuoksui huumaavasti. Ja mikä taivaallinen maku! Ihan kuin mansikoita olisi syönyt! Raikkaan makea, eikä tippaakaan vetinen. Maistoin ehkä myös auringon paisteen ja lämmön. Tai sitten se oli se lisä- ja torjunta-aineiden puutos, mikä teki tomaatistani niin herkullisen, parhaan ikinä.
