Tätä päivää on odotettu. Päivää, jolloin saamme maistaa oman puutarhamme banaania ensimmäistä kertaa. Tänään se vihdoin koitti, kun puutarhurimme ilmoitti suurimmassa tertussa killuvan yhden kellastuneen banaanin. Tähän asti olemme olleet aina Suomessa, kun banaanitertut pitkän odotuksen jälkeen ovat olleet kypsiä syötäväksi. Koska banaanipuu oli päättänyt kasvattaa hedelmänsä aidan yli naapurin puolelle, oli terttu viisainta leikata hyvissä ajoin ennen kuin pitkäkyntiset ohikulkijat nappaavat sen matkaansa. Sen markkina-arvo hedelmätorilla on melkoinen: 150 banaania, joista jokainen maksaa 5 pesoa, tekee yhteensä 750 pesoa (15 euroa)! Toki emme itse aio kaikkia sataa viittäkymmentä banaania poskeemme pistellä, vaan jaamme niitä banaaninnälkäisille ohikulkijoille ja ystävillemme. 
Niinpä leikkasin terävällä veitsellä sen ainoan jo lähes tarpeeksi kellastuneen banaanin syötäväksi. Intensiivisen valokuvaussession jälkeen, fanfaarien soidessa taustalla sitten kuorin banskun ja söimme sen. 
WAU! Mikä herkullisuus, mikä maku! Voi olla, että tämä pitkäaikaisen unelmamme toteenkäyminen herkisti makuhermomme äärimmilleen, mutta kyllä tämä bansku oli maailman paras! Nyt onkin oikea hetki nauttia, sillä kohta edessä olevien banaanipirtelöiden, banaanipiiraiden, grillattujen banaanien, pilkottujen banaanien, banaania kokonaisena, banana con qual quiera, uunibanaanien ynnä muiden jälkeen ei ehkä aivan heti teekään mieli banaania. Viva banana!(Kuriositeettina mainittakoon, että tämä blogiteksti sisältää sanan ´banaani´eri muodoissaan 21 kertaa.)
