Niinpä tässä menneenä päivänä vieraidemme kanssa järjestimme itsemme hevosen selkään. Suomessa tuskin pääsee ensimmäisellä ratsastustunnilla suoraan maastoon laukkaamaan, mutta täälläpä pääsee. Vieläpä ilman saappaita ja kypäriä. Sen verran aloittelijoita kun olimme, tyydyimme hulmuavien hiusten ja hameiden sijaan trikoisiin ja ponnareihin.
Kun alkuun päästiin, ei meitä meinannut pysäyttää mikään. Ravasimme täyttä laukkaa (joo-o, kyllä niin voi tehdä!) valkealla hiekkarannalla juuri niin kuin elokuvissa! Ne trikoot ja ponnari ehkä aavistuksen himmensivät tunnelman aitoutta, mutta eivät paljoa. Sen sijaan, kuka arvaisi, että höyhenenkeveästä liitelystä ratsun selässä saa niin kipeän takapuolen! Kunhan tästä vain toivun, lähden heti uudestaan. Ensi kerralla auringonlaskun aikaan ja hulmuavassa hameessa...
