Ystävänpäivää edeltävänä iltana illastimme Cabaretessa. Siellä dominikaanimuusikot kiertelevät ravintoloissa tarjoutuen soittamaan illallisseurueille musiikkia pientä korvausta vastaan. Tällä kertaa kohdalle osui niin hyvä bändi, että palkkasimme trion seuraavaksi päiväksi meille kotiin luomaan juhlatunnelmaa ystävänpäiväämme. 
Niinpä sitten herkuttelimme pallogrillin antimista ja siinä samalla laitoimme jalalla koreasti. Musiikkityylejä niin kuin tanssityylejäkin oli lukuisia; tuli taas keksittyä ihan uusia askelkuvioita boleroon, bachataan, salsaan, merenqueen ja muihin lattareihin. Hikihän siinä pääsi pukkaamaan, joten juhlat muuntuivatkin seuraavaksi allasbileiksi.
Harrastimme kunnon tovin ´pidä pallo ilmassa´ -joukkueurheilulajia näin Olympialaistunnelmissa. Kaikkein vakavimmin peliin suhtautui Gina, joka ei uskaltautunut itse veteen, mutta kuono ojossa seurasi herkeämättä pallon liikettä haukkuen ja vinkuen kuin paraskin erotuomari. Sääntö numero yksi oli siis pitää pallo altaan reunojen sisäpuolella, jottei se joutuisi parempiin suihin. Koiramme on erittäin viehättynyt kaikkiin maailman palloihin ja tuntee vastustamatonta vetoa saada omia ne itselleen.Ystävänpäivämme päättyi sitten mutakakkuun ja kermavaahtoon, ja yhdeksän maissa kaikki kömpivät peteihinsä. Paitsi minä. Taitaa olla tämä dominikaaniaika juurtunut jonnekin selkäytimeen.
