Kotona matkavalmisteluiden keskellä mietiskelin jotain konkreettista keinoa olla jollakin tapaa avuksi jollekin maanjäristyksestä kärsineelle haitilaiselle, kun nyt kerran olimme matkalla siihen ihan naapuriin. Ideat olivat niukat. Ei täältäkään noin vain voi lähteä kaaoksen keskelle muutaman vaatepussukan kanssa. Siinä lähtötohinoissa koko asia sitten unohtui, kunnes täällä heti ensimmäisen päivän iltana avasin englanninkielisen uutislehden. Sosuan keskustassa sijaitseva joku toimisto pyytää ihmisiä käymään läpi vaatekomeronsa, astiakaappinsa ja varastonsa, kaivamaan kaikki kelvollinen mutta tarpeeton tavara esiin ja toimittamaan heille, jotta he voivat toimittaa ne sitten Haitiin apua tarvitseville. Siinä se on: mitä konkreettisin keino auttaa! Ihmiset pääsevät eroon turhasta roinasta ja se ´turha roina´ menee varmasti tarpeeseen.Ainut haittapuoli asiassa on se, että täällä kaikenlaista tavaraa on meillä itsellämmekin aika vähän. Aikoinaan muutimme tänne parin kapsäkin kanssa, joista suurimman tilan vei saunan kiuas. Toki lyhyessäkin ajassa kaappeihin kertyy kaikenlaista, joista nyt on sitten aika luopua.
Aloitin vaatekaapistani. Saldo: yksi hame ja kaksi t-paitaa. Ei riitä, pakko käyttää tehokkaampaa seulaa. Pari omatekemää hamosta lisää, yhdet shortsit, yhdet caprit ja pari paitaa. Nämä ehkä jo kehtaisi viedä. Entä muuta. Muutama kynttilänjalka olisi. Taitaisivatpa olla ihan yhtä tarpeettomia Haitissa. Kakkuvuokia minulla on paljon, siispä joku sellainen pakettiin. Ja aina muutama kippo ja kupponen liikenee. Sitten on vielä yksi mekko, josta en ole ihan varma.. Se on kyllä aika uusi ja ihan kiva, tosin en kertaakaan ole sitä käyttänyt, ei istu oikein hyvin, mutta mukavantuntoinen kangas.. Ei ole helppoa tämä haitilaisten auttaminen. Päätän mekon kohtalon aamulla. Tai viimeistään iltapäivällä, kun lähden viemään pakettia sinne Sosuaan. Täytyy kai ennen sitä vielä vilkaista kuvia järistysalueelta ja sitten päättää kuka tarvitsee ja mitä.
