Kiertomatkamme eräänä päivänä olimme ajaneet jo ties kuinka monta tuntia, tavoitteena Minches -niminen kylä ennen auringonlaskua. Hikinen päivä oli verottanut voimia itse kultakin, ja toivoimme löytävämme jonkun ihanan hotellin, mieluiten sellaisen, jonka suihkusta tulee lämmintä vettä. Saapuessamme kaupungin laitamille huomasimme tien varressa plakaatin, joka mainosti hotellia nimeltään La Loma. Vitsailimme (olimme kyllä tosissamme), että tuo olisi juuri etsimämme hotelli, ainakin mikäli nimi on enne. Ylhäällä kukkulalla siinsi kaunis valkoinen rakennus, ja huokailimme, että voi kun tuolla saisimme tänä iltana kallistaa päämme. Kruisailimme ympäri kaupunkia katsellen sopivaa paikkaa, josta kysyä yösijaa. Kaikki hotellit olivat pimeänä, siis todennäköisesti suljettuja. Joku taisi olla auki, mutta parhaat päivänsä jo ajat sitten nähnyt. Pysäytimme erään Colmadon (=kioskikauppa) kohdalle ja kysyimme paikallisilta, josko he tietäisivät jonkun hyvän, aukiolevan hotellin. Ajo-ohjeet olivat seuraavat: tätä tietä suoraan eteenpäin loppuun asti, sitten vasemmalle, ja missä näkyy paljon mopoja, siitä sitten oikealle. Ja sitten kehoitettiin kysymään lisäohjeita vastaan tulevilta. Hmm.. eihän siinä sitten muuta kuin matkaan. Taisimme saada myös oppaan, sillä kovasti tutunnäköinen mopoilija kaahasi edellämme ikään kuin tietä näyttäen. Kun saavuimme kohtaan, jossa olisi pitänyt alkaa kysellä lisäopastusta, mikäs se siinä edessä killottikaan: La Loma -hotellin mainoskyltti! Ja mitä vielä, se ohjasi meitä suoraan kohti kukkulaa ja sen kaunista, valkoista rakennusta! Tie hotelliin kiemurteli kukkulan kylkiä ja oli paikkapaikoin todella jyrkkä. Toiveet lämpimästä suihkusta kyllä karisivat, kun näimme tien varrella ihmisten vinssaavan kaivosta vettä päniköihin. Emmeköhän me kylmälläkin vedellä itsemme saa huuhdottua.
Niin saavuimme La Lomaan. Oli kuulemma kaupungin hienoin hotelli. Sen kunniaksi otimme oikein sviitin, johon mahduimme koko porukka. Kolme makuuhuonetta, olohuone, iso parveke ja kylpyhuone, jonka suihkusta tuli lämmintä vettä. :) Näkymät parvekkeelta olivat huikaisevat. Alhaalla kaupunki valoineen ja sen takana auringonlaskun viimeisissä säteissä kylpevä meri. Illastimme hotellin ravintolassa ja sitten oikopäätä tutimaan.
Taisimme nukkua hyvin, sillä heräsimme hiukkasta ennen auringonnousua, juuri sopivasti ihastelemaan uutta, kauniisti alkavaa päivää. Ihana rauhallinen aamu, jonka auringonnousussa naisväki intoutui aamuvoimisteluun. Parveke kylpi raikkaassa vuoristoilmassa, joka oli yön aikana laskenut ainakin +25 asteeseen. Miten virkistävä tapa aloittaa uusi päivä. Aamiaisen jälkeen autoon, ja taas matka jatkui. Kyllä La Lomalla olisi pidempäänkin viihtynyt!
